sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Tapahtumarikas viikko...

Tähän viikkoon mahtui monenlaista. Alkuviikosta löydettiin paratiisi, jossa Nuka sai juosta koko sydämensä kyllyydestä vapaana. Mennään kyllä sinne aina kun vain mahdollista! Nuka sai Maijalta ihanan lahjan, siinä oli lelu, luun muotoinen piparkakkumuotti ja herkkujen kokkauskirja. Ensimmäistä reseptiäkin ehdittiin testata ja Nuka sai maistaa Bonnien banaanikeksejä. Annettiin maistiaisia myös Nukan ystäville. :) Toivottavasti maistuivat heillekin!





Torstaina Nukalle sattui sitten vähän harmillinen juttu. Nuka täräytti kylkensä metsän laidalla kannossa olleeseen karahkaan. Ei ollut tapahtuneesta moksiskaan. Oli juossut sitä ennen jo vapaana koirapuistossa Emma ystävänsä kanssa, mutta energiaa riitti vielä pieneen sinkoiluun... Käytiin näyttämässä vekkiä varmuuden vuoksi eläinlääkärillä, ja meille sanottiinkin että hyvä kun tulitte heti. Koska kello oli jo aika paljon, meidän piti mennä päivystävän eläinlääkärin luokse. Siellä vierähtikin sitten melkein neljä tuntia.... Saatiin kyllä heti apua, mutta meidän tilanne ei ollut kriittinen, niinpä meitä ennen apua saivat suuremmassa hädässä ollut marsu ja kisuli. Kotiuduttiin aamuneljältä hieman tokkuraisen pikku ystävän kanssa. Kylkeen ommeltiin yhdeksän tikkiä ja Nuka suoriutui urakasta urheasti. Mulla on tosi reipas koira! Ensimmäiset antibiootit ja kipulääkkeet on saatu ongelmitta syötyä. Kotona on tällä hetkellä vähän omituista, on niin rauhallista ja hiljaista. Kaveri nukkuu suurimman osan päivästä. Nuka on yleensä aika vauhdikas ja puuhakas touhuilemaan kaikenlaista. Ei pahanteossa vaan sellaisia juttuja mistä nauttii, kuten vinkulelujen vinguttaminen ja luiden jyrsiminen :)


Laitan tähän kuvan ihanasta spelttikeksistä, jonka Nuka sai Emmalta. Parane pian -kortti oli kans tosi suloinen, pupu makoilee sängyssä kuumemittari suussa, villasukat jalassa ja peitto korvilla.




Meillä piti olla vauhdikkaat pentutreffit Viiun ja Hartikaisen sekä Karman kanssa perjantaina, mutta toisin sitten kävi kun piti pidätellä intoa pursuavaa toipilasta paikoillaan. Hieman oli haastava tehtävä! Ja oli meillä aikomus käydä myös kisoissa lauantaina haistelemassa taas vähän kisatunnelmaa, mutta pysyteltiin kotona.

Minä kävin eilen tutustumassa whippettien historiaan rotujärjestön 30-vuotisjuhlissa. Olipa hienot juhlat ja mahtavaa että sain olla mukana! Mielenkiinnolla jäädään odottamaan mitä tuleva viikko tuo tullessaan! Pidetään peukkuja, että meillä vastoinkäymiset vaihtuvat onnekkaisiin hetkiin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti